keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Laki muuttuu, mutta onko Suomessa synnyttävällä äidillä oikeasti vaihtoehtoja?

Suomeen on tulossa uusi terveydenhuoltolaki, jonka mukaan toukokuun 2011 alusta synnytyspaikan saa valita itse. Muihin maihin verrattuna suomalaisen synnyttäjän vaihtoehdot ovat vähissä. Myös Suomessa naisille pitäisi voida tarjota synnytyspaikaksi kotia, kätilöjohtoista synnytyskeskusta tai lääkärijohtoista sairaalaa, jossa olisi saatavilla myös erikoisosaamista vaativa hoito ja esimerkiksi epirduraalipuudutus. Myös kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n suositusten mukaan naisen pitäisi voida itse päättää synnytyspaikastaan.

Suomessa kuitenkin halutaan lakkauttaa pieniä synnytyssairaaloita ja muun muassa Tammisaaren ainutlaatuinen synnytyssairaala lopetettiin vedoten säästösyihin ja turvallisuuteen. Näyttöä todellisista säästöistä ei ole. Suuriin yksiköihin keskittäminen ei myöskään lisää synnytysten turvallisuutta, sillä synnytysmatkat pitenevät ja synnytyksissä olennainen, äidin turvallisuuden tunne häiriintyy. Synnyttäminen ja raskaus eivät ole sairauksia jotka vaativat tehohoitoa vaan ne ovat luonnollisia tapahtumia. Siksi niiden ylihoitaminen tuo myös ylimääräisiä kustannuksia ja synnytyspelkoa.

Viime vuonna syntyi ennätysmäärä vauvoja pääkaupunkiseudun sairaaloissa. Kätilöiden määrää ei kuitenkaan lisätty ja kiire on tuntunut kätilöiden työssä. Kätilöt tekevät arvokasta työtä. Miksi synnytyksiin ei panosteta ja palkata lisää kätilöitä? Resurssipula ei ole tässä tapauksessa hyväksyttävä selitys.

Synnytykset ovat valtavan tärkeä osa elämää. Ne ovat mullistavia kokemuksia, jotka kantavat kauas niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvä synnytys voi olla parhaimmillaan naista voimaannuttava, koko perhettä lähentävä kokemus. Synnytys voi olla myös hyvin traumaattinen, etenkin silloin kun nainen kokee, ettei ole tullut kuulluksi tai pystynyt vaikuttamaan asioiden kulkuun.

Isoissa sairaaloissa kiire, henkilöstön vaihtuvuus ja synnyttäjien suuri määrä haittaavat yksilöllisen kokemuksen ja naisen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tunnetta. Asia ei ole vähäinen, sillä juuri naisen psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa suuresti synnytyksen kulkuun. Lähtökohtaisesti äiti tarvitsee turvallisen ilmapiirin ja rohkaisua omaan suoritukseensa. Lähelle tarvitaan myös valmiudet hoitaa hätätilanteita ja riittävä kivunlievitys ja naista tukeva ja kuunteleva kätilö ja tukihenkilö.

Haluaisin tehdä eduskunnassa aloitteen, jolla myös Suomeen saataisiin kätilöjohtoisia Birth Centereitä eli synnytyskeskuksia. Suurimmassa osassa synnytyksiä ei tarvita erikoisosaamista. Useissa länsimaissa sairaalassa synnytetään vain jos raskaudessa on ilmennyt erityisiä huolen aiheita tai äiti niin haluaa. Suomi on siis tässä suhteessa poikkeuksellisen sairaalapainotteinen. Synnytyskeskukset ovat äiti-lapsimyönteisiä, yksilöä kunnioittavia, voimaannuttavia ja turvallisia paikkoja synnyttää.

Monissa muissa Euroopan maissa synnytyskeskukset ovat  osa normaalia julkista terveydenhuoltoa. Myös kotisynnytykset ovat esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Kanadassa julkisen terveydenhuollonpiirissä.  Kätilöjohtoiset synnytyskeskukset voisivat toimia turvallisena kodinomaisena paikkana, jossa on osaavat kätilöt ja tarvittavat valmiudet sekä osaaminen myös luonnollisiin kivunlievityksiin ja vesisynnytyksiin. Synnytystenhoitojärjestelmään tarvitaan naisten tarpeista lähtevää asennetta ja toimintamalleja. Synnytyskeskukset eivät ole rahakysymys vaan tahtokysymys. Muissa maissa järjestelyt toimivat hyvin, miksei siis meillä Suomessakin?

Asiasta viritellään kansalaisliikettä. Allekirjoita vetoomus.

Kirj. Kirsi Pihlaja

3 kommenttia:

  1. Todella hyvä ja osuva kirjoitus. Toivon todellakin, että myös Suomeen saadaan vaihtoehtoja sairaaloiden "tehosynnytyksille". Ensimmäinen synnytykseni johti pahaan traumaan, ei siksi, että kyseessä olisi ollut vakava hengenvaara, vaan siksi, ettei minua osattu kohdella inhimillisesti. Toipuminen on vienyt pitkään.

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Asiasta puhutaan ehkä liian vähän ja suomalaiset naiset eivät ehkä tiedä oikeuksistaan ja että asiat voidaan tehdä myös toisin turvallisuudesta tinkimättä.

    Aktiivinen synnytys ry on tehnyt paljon hyvää asian edistämiseksi ja nyt tämä Missä haluat synnyttää - kansalaisliike toivottavasti saa tuulta alleen. Asia koskettaa lähes jokaista naista, sitä ei voi ohittaa.

    Yritän tuoda asiaa esille eduskuntavaaleissa ja liitin kirjoituksen myös omaan blogiini. http://kirsipihlaja.vas.fi/ajankohtaista/

    terv.
    Kirsi Pihlaja

    VastaaPoista
  3. Ehkä yksi isoimmista ongelmista on se, että päättävät tahot pitävät synnytystä muusta elämästä irrallisena asiana, joka voidaan hoitaa tehokkaasti ja mahdollisimman huomaamattomasti "pois päiväjärjestyksestä", ja sen jälkeen palata "normaaliin elämään". Tähän ajattelutapaan kuuluu mm. synnytyksen pitkäaikaisvaikutusten ohittaminen ja synnytyksen pitäminen pelkkänä fyysisenä suoritteena (jopa niin että suorittajana on sairaalahenkilökunta). Ei ymmärretä inhimillisen, yksilöllisen ja perheen kokemusmaailmaa huomioivan hoidon yhteyttä myös fyysiseen turvallisuuteen (lyhyt- ja pitkävaikutteiseen), vaikka siitä on kiistatonta tieteellistä(kin) näyttöä. Kuvitellaan, että synnytystä voidaan verrata muihin sairaalan toimintoihin, kuten esim. avosydänleikkaukseen, jossa potilaan toiveilla ei pitkälle pötkitä, vaan ohjat pitää olla tiukasti medisiinan käsissä.

    On hyvä, että meillä on sairaaloita ja lääketieteellistä osaamista sairaita varten. Huonoa on, että normaalin fysiologisen tapahtuman tueksi ei osata tehdä kaikkea voitavaa (mikä tarkoittaa sitäkin, että osataan olla myös tekemättä, jos aihetta interventioon ei ilmaannu).

    mamma_74

    VastaaPoista