Tukholman lääni maksaa kotisynnytyksistä tietyissä tapauksissa
Suomennos Alessandra Sarelin
Suomennos Alessandra Sarelin
Alla kooste ja käännös Ruotsin lääkärilehden Läkartidningenin artikkelista vuodelta 2003. Ruotsinkielinen teksti kokonaisuudessaan löytyy linkistä
Tukholman lääni otti vuonna 2002 koekäyttöön kotisynnytysohjeistuksen. Ohjeistuksessa on tietyt kriteerit, jotka synnyttäjän ja häntä hoitavan kätilön täytyy täyttää saadakseen lääniltä kulukorvauksen. Korvaus on 15 000 SEK, ja se maksetaan suoraan kätilölle.
Ohjeistus on tehty yhteistyössä kotisynnytyksiä hoitavien kätilöiden kanssa ja myös FödäHemma -kotisynnytysyhdistystä on kuultu. Tavoitteena on kunnioittaa naisten oikeutta valita synnytyspaikkansa, tiettyjen turvallisuusrajojen sisällä. Ruotsin sosiaalihallitus on vuonna 2000 todennut, että hoitohenkilökunnalla on velvollisuus kunnioittaa naisen oikeutta valita synnytyspaikkansa, kunhan häntä on informoitu riskeistä.
Vuoden 2002 aikana 41 Tukholmassa asuvaa naista haki kotisynnytyskulukorvausta. 34 tapauksessa tuki myönnettiin. Poikkeavat tapahtumat johtivat sairaalasiirtoon neljässä tapauksessa. Yhdessäkään synytyksessä ei aiheutunut vaurioita äidille tai lapselle.
Synnyttäjää ja raskautta koskevat lääketieteelliset kriteerit ovat yksityiskohtaisia. Ohjeistuksen mukaan korvaus voidaan maksaa uudelleensynnyttäjälle, jonka aiemmat synnytykset ovat olleet komplisoitumattomia alatiesynnytyksiä, nykyinen raskaus on normaali, nainen on keskustellut kotisynnytyksen riskeistä lääkärin kanssa 35:nen raskausviikon jälkeen, synnytys käynnistyy spontaanisti viikoilla 37-42, kotisynnytystä hoitavat kätilöt tekevät yhteistyötä synnytyssairaalan kanssa ja sairaalaan on enintään 40 minuutin matka.
Kotisynnytykseen tulee osallistua kaksi kätilöä sen ajankohdasta riippumatta ja synnytyksen kulku tulee dokumentoida.
Kotiloiden kokemus on, että selkeät kriteerit ovat helpottaneet kotona synnyttävien naisten tilannetta ja heitä kohdellaan nykyään paremmin. Suunniteltu kotisynnytys on edelleen erittäin harvinainen Ruotsissa.
Kiinnostaisi tutustua tämän käytännön takana olevaan historiaan, eli miten naapurissa on päästy tähän pisteeseen ja miten asiaa on ajettu, että se on saatu menemään päätäntäelimissä läpi. Siitä saatavaa oppia voisi sitten hyödyntää täällä meilläkin.
VastaaPoistamamma_74